Ennallistamisasetus voimaan ja heti!
Luontokato on uhka koko maapallolle. Tulvat, maastopalot ja jopa koronapandemia liittyvät siihen. Kokonaiset elinympäristöt ja niiden myötä eläin- ja kasvilajien kirjo katoavat myös Suomessa.
EU:ssa luontokatoa on pyritty hillitsemään ja pysäyttämään ennallistamisasetuksella. Vaikka Suomessakin on todettu luonnon ennallistamisen tarve, on EU-asetukseen suhtauduttu nuivasti.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on ollut se, että erilaisten luontotyyppien leviämistä pyrittiin aluksi vertaamaan vuoteen 1952. Miksi juuri tämä vuosi? Ja miksi tutkailla vain luontotyyppejä? Myös perheiden ja lasten elämä tuntuu olevan pilalla. Ennallistetaan myös perhe-elämä 1950-lukulaiseen malliin.
50-luvun elämästä tulevat mieleen aurinkoinen maalaismaisema ja tyylikkäät, niukasti sisustetut asunnot. Ei kännyköitä, ei suoratoistopalveluja, ei kiirettä. Tämä elämäntyyli sopisi minullekin. Iltaisin kuunneltaisiin radiota ja luettaisiin kirjoja. Talvella lapset kävisivät hiihtämässä ja luistelemassa, minä neuloisin ja lämmittäisin leivinuunia. Olisipa auvoisaa elämää.
"Iltaisin kuunneltaisiin radiota ja luettaisiin kirjoja."
Toisaalta, kuusipäiväinen työviikko ei kiinnosta. Pahimmasta sodan jälkeisestä kurjuudesta alettiin 50-luvulla päästä jaloilleen. Pärjättiin kyllä, mutta ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Sukupolvien yli ovat siirtyneet puhumattomuus ja hankalien tunteiden pakeneminen työhön, suorittamiseen ja päihteisiin.
Arkiseen elämään tuli myös paljon hyviä uutuuksia, esimerkiksi suomalainen keksintö, astiankuivauskaappi. Kaupungeissa käytiin tarpeilla vesivessassa, ja moneen kotiin hankittiin sähköisiä kodinkoneita, kuten pyykinpesukone, sähköliesi ja pölynimuri.
Kun 50-luvulla perheenäiti on päässyt vihdoin pesemään pyykit koneella, mihin hän on käyttänyt vapautuneen ajan? Minulla on tavallinen imuri, varsi-imuri, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Olisiko 50-luvun äiti kuitenkaan minulle kateellinen?
Miksi tuntuu, että vieläkään ei ole tarpeeksi aikaa? Haluaisin lukea, tavata ystäviä, harrastaa yhdessä lasten kanssa, kuunnella oman isoäidin muisteloita, maalata vesiväreillä ja laulaa enemmän. Jotenkin uskon, että 50-luvulla näihin on ollut enemmän aikaa. Mihin aika kuluu? Mihin luonto kuluu? Eikö edes toista voisi säästää?