Hyviä ja huonoja valintoja

Miltähän tuntuisi, jos ei itse saisi päättää, mihin aikaan menee nukkumaan? Jos joku toinen kertoisi, mitä tänään on ruuaksi? Jos joku muu päättäisi, milloin on karkkipäivä?

Lapset elävät tällaisten rajoitusten kanssa jatkuvasti. Se on oikein. Aikuisen asettamat rajat tuovat turvaa lapsen elämään ja olemiseen. Joskus ne voivat tuntua lapsista typeriltä, mutta aikuisen tehtävä on kantaa vastuu, että lapsi saa kasvurauhan.

Myös monet aikuiset elävät samanlaisten rajoitusten kanssa. Vammaiset ihmiset tarvitsevat apua arjessa ja yhteiskunnassa toimimiseen. Samaan aikaan myös heillä täytyy olla päätösvaltaa omasta elämästään. Onko molempien toteutuminen yhtäaikaisesti mahdollista?

Marraskuussa vietettiin lapsen oikeuksien päivää ja nyt joulukuun alussa vietetään Kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien viikkoa. Tänä vuonna teemana on itsemääräämisestä huolehtiminen. Teema on kehitysvammaisten itsensä valitsema.

Kyllähän minäkin ymmärrän, että on järkevää mennä ajoissa nukkumaan ja syödä karkkia vain lauantaina. Mutta kyllähän se ärsyttäisi, jos en saisi itse päättää. Ja täytyy myöntää, että joskus teen tyhmiä päätöksiä. Valvon liian myöhään ja herkuttelen muulloinkin kuin karkkipäivänä.

Onneksi nämä huonot valinnat eivät kuormita liikaa, kun elämässä on muuten riittävän vakaa arki, sopivasti tilaa olla välillä uninen ja pääasiassa terveellistä ravintoa. Onkohan kehitysvammaisella aikuisella mahdollisuutta tehdä omassa elämässään huonoja valintoja? Tai edes niitä hyviä?

"Mutta kyllähän se ärsyttäisi, jos en saisi itse päättää."

Vammaisten oikeuksista huolehtiminen on meidän jokaisen velvollisuus. Perustana on ajatus siitä, että jokainen ihminen on arvokas. Lapsen elämä ei ole arvokas siksi, että hänestä kasvaa yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Lapsi on arvokas lapsena. Sama koskee eri tavoin sairaita ja vammaisia ihmisiä. Ei "mutta" tai "jos", vaan jokaisen ihmisyys ON täyttä ihmisyyttä.

Hienoa arvoissa ja asenteissa on se, että niihin ei tarvita edes rahaa. Me kaikki pystymme tekemään ne todeksi toiminnassamme. Voimme osoittaa arvostusta ja kunnioitusta kauppajonossa, konsertissa, työpaikalla, harrastuksissa. Saamme nauraa sille, mitä pidämme "normaalina" ja juhlia jokaisen ainutlaatuisuutta. Ihmiselämä ei ole suoritus, vaan elämää.

Julkaistu Suur-Keuruussa 2.12.2023