Mitähän Fredrika sanoisi?
Onpahan ollut taas viikko! Tänään palkitsen itseni hyvällä kahvilla ja runebergintortulla. Työelämän ja perheen yhdistäminen vaatii nykyvanhemmilta hurjasti virtaa ja organisointikykyä. Iltaisin varmistellaan seuraavan päivän välineistöä ja logistiikka: sukset ja monot, etäpalaveri, viulu, eväät, kuljetukset ja niin edelleen. Mitähän Fredrika Runeberg sanoisi tähän?
Muistelisiko Fredrika sitä Helsingin aikaa, kun hän pyöritti Runebergin kanssa lehden toimitusta? Tulot olivat niin pienet, että heillä asui alivuokralaisina nuoria opiskelijajannuja ja esikoistytär Anna Carolina oli vakavasti sairas. Runebergeillä on varmasti jouduttu harjoittelemaan priorisointia.
Vai kertoisiko hän Porvoon ajoista, siitä kun perheessä oli jo monta vilperttiä poikaa? Arkisen huushollin pyörityksen lisäksi Fredrika toimi miehensä managerina, perusti rouvasväen yhdistyksen ja pykäsi koulun köyhille tytöille. Multitaskausta kerrakseen!
Työelämän vaativuudesta ja rankkuudesta puhutaan paljon. Myös työntekijät esittävät vaatimuksia työlle, arjen täytyy olla merkityksellistä ja kivaakin. Työhyvinvointia täytyy tukea ja työelämässä täytyy päästä toteuttamaan itseään. Mitähän Fredrika sanoisi?
Lukeminen ja kirjoittaminen olivat Fredrikan intohimo. Miksi hän siis käytti niin suuren osan elämästään vaatteiden ompeluun, perheen talousasioista huolehtimiseen, poikiensa koulutukseen ja rouvainyhdistyksen toimintaan?
Ehkä Fredrika tokaisisi minulle, että voi sinua hemmoteltua tyttöä, älä viitsi valittaa! Vai löytyisikö häneltä ymmärrystä nykyihmiselle? Olihan Fredrika myös kokenut, miten vaikeaa on arjen virrassa tarttua siihen, mikä on todella tärkeää.
Oikeastaan saattaisimme yhdessä siemailla kahvia, ihmetellä maailman menoa ja elämää iloineen ja suruineen. Tortun murusia suupielestään pyyhkien Fredrika lohduttelisi minua, että vaikka välillä maailma näyttää synkältä ja arki tympii, aina kannattaa ruokkia toivoa, aina on mahdollisuus siihen, että tulevaisuus onkin hyvä.
Ihan kuten hän kirjoitti tasan 160 vuotta sitten, 3.2.1863 kirjeessä Augusta-ystävälleen: "Onhan ihana ajatella, että kaikki nämä ajatukset, jotka nyt orastavat, tulevaisuudessa versoavat ja kantava hedelmää."
Kolumni Suur-Keuruu -lehdessä 3.2.2023