Oppia uuteen vuoteen

Ihanaa, että tammikuu päättyy. Ei tarvitse enää yrittää pitää kiinni uudenvuodenlupauksista. Oikeastaan, nyt kun mietin, en tainnut edes luvata mitään. Jotain ajatuksia muutoksesta vilahti mielessä. Luultavasti ne koskivat liikunnan lisäämistä (kyllä pitäisi) ja kasvisten syömistä (tämä olisi helppo toteuttaa, kun vain viitsisi). Onneksi sentään älyttömiin pika-teho-laihdutusvinkkeihin ei enää tarvitse tuhlata omaa energiaa tai edes lehtien palstatilaa.

Jos nyt suuri elämänmuutos jäikin vähän puolitiehen, ei kannata harmitella. Tasaisen arjen lisäksi elämä tuo uusia taitekohtia säännöllisesti. Uusi mahdollisuus muutokseen voi tulla jo huomenna. Sitä paitsi, tärkeintä muutoksessa on se, mitä elämässä on jo nyt. Jollakin se on sujuva aamurutiini, toisella äärimmäisen mukava työ. Kolmannella innostava harrastus.

Oppimisen polku on tosi harvoin suoraviivainen ja selkeä.

Kun pysähtyy ja tietoisesti katsoo sitä hyvää, mikä on jo nyt, voi yksin tämä riittää muutoksen alkuun. Jos tätä olemassa olevaa hyvää saa ruokittua, kasvatettua ja vaikka ripauksenkin laajennettua muuhun elämään, voi koko arki näyttäytyä jo ihan uudessa valossa.

Toinen tärkeä asia on tukiverkosto. Minun mielestäni on väärin, että nykyään hyvinvointiartikkelit lehdissä ja eri sivustoilla antavat vinkkejä, miten juuri sinäkin voit muokata oman elämäsi täydelliseksi. Et voi, ainakaan yksin, eikä tarvitse. Apua saa pyytää ja tukea uskaltaa antaa.

Apua pyytäessä ja saadessa kannattaa muistaa, että naapurin, työkaverin tai harrastusporukan tuki ei ole tasapuolinen vaihtokauppa. Elämän erilaisissa käänteissä täytyy hyväksyä se, että voi itse jäädä "velkaa". Minulle tätä on ollut tosi vaikea opetella. Luotan kuitenkin siihen, että jossain toisessa tilanteessa pystyn itse olemaan apuna ja tukena jollekulle ihan muulle.

Ajattelen, että jokainen muutos on uuden oppimista. Oppimisen polku on tosi harvoin suoraviivainen ja selkeä. Mitä monimutkaisempi ja laajempi asia, sitä enemmän tulee harha-askeleita ja kompurointia. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia vaan kuuluu oppimiseen. Aina, kun on uuden asian edessä, täytyy ensin osata huonosti. Se on paras mahdollinen alku mille tahansa uudelle asialle. Sen jälkeen harjoitellaan, petytään, harjoitellaan lisää – ja lopulta opitaan.

Julkaistu Suur-Keuruussa 30.1.2024