Tavoitteena tavallinen
Vanha normaali ja uusi normaali, mitä ne oikein ovat? Perusopetus on pyörähtänyt käyntiin taas maskien ja pleksien takana. Koulun arki tuntuu kuitenkin yllättävän tavalliselta ja tutulta, kaikesta kyllä selvitään ja nyt keskitytään perusasioihin. Vaan jos ajatus pääsee harhailemaan, hiipii jonnekin hikisen maskin taakse epävarmuus: Löydänkö sittenkään sitä "perusasiaa" kaiken informaatiosilpun ja vaatimusten tulvan keskeltä?
Minulla tuli tänä syksynä kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun olen aloittanut päätoimisen työelämän luokanopettajana. Kymmenen vuoden opettajakokemuksella uskallan väittää, että suomalaisen perusopetuksen tärkein tuote on tavallinen arki. Tavallinen arki, nautittuna joka arkipäivä vähintään yhdeksän vuoden ajan, tuottaa sitten sitä lopullista päämäärää, kasvua ja oppimista. Tavallinen arki on välillä harmaata (jopa mustaa), mutta siihen mahtuu myös vaaleampia sävyjä, juhlia, retkiä ja projekteja. Merkityksellisin asia tavallisessa arjessa on pitkäkestoinen ja systemaattinen sosiaalisten ja oppimisen taitojen harjoittelu.
Suomalaisen perusopetuksen tärkein tuote on tavallinen arki.
Arki on joka luokassa erilaista, mutta jokaiseen luokkaan täytyy löytää se oma, toimiva tavallisuus. Tavallisen arjen luomisessa ja ylläpitämisessä opettajan tärkein työkalu on vuorovaikutus. Oppikirjat ja digimateriaalit eivät toimi ilman sitä. Opettajien autonomisuus on Suomessa suurta moneen muuhun maahan verrattuna, ja sen ansiosta opettajat pystyvät huomioimaan ryhmien tarpeita ja järjestämään opetuksen parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta, kun suomalaisilla opettajilla on mahdollisuus tutustua erilaisiin persooniin omassa luokassaan ja reagoida kasvavien ihmistaimien muuttuviin tarpeisiin, on opettajilla samaan aikaan valtava vastuu siitä, millaista lapsen ja nuoren arki koulussa on.
Ennakoitava ja turvallinen kouluarki mahdollistaa kohtaamisen ja läsnäolon. Se myös sallii epävarmuuden ja epäonnistumiset. Nämä ovat välttämättömiä asioita, jotka mahdollistavat jokaisen lapsen kasvun omaksi itsekseen. Toivoisinkin, että tulevaisuudessa kunnissa pystytään laadukkaammin tukemaan koulun arkea. Tämä tapahtuu esimerkiksi varmistamalla riittävän pienet opetusryhmät ja vahvistamalla terveydenhoitajien, kuraattorien ja koulupsykologien läsnäoloa koulun arjessa, toimimassa yhteistyössä opettajien kanssa. Järjestelmämme täytyy myös pitää entistä parempaa huolta korkeasti koulutetuista ja antaumuksella työskentelevistä opettajista tarjoamalla tukea arkeen ja haastaviin vuorovaikutustilanteisiin niin, että myös opettajan arki voi olla sitä ihan tavallista.
Ilon pilkahduksia tavallisen arjen harmauteen ja hyvää alkanutta kouluvuotta!
(Teksti on julkaistu Jyväskylän kaupungin Kasvun ja oppimisen blogissa 20.8.2021)