Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Syksyn kuluessa on eri alojen työnohjauksissa on pulpahdellut pintaan toive saada palautetta omasta työstä. Monissa työyhteisöissä onkin kokeiltu kerätä kehuja post it -lapuilla tai A4-papereihin kahvihuoneen seinälle, mutta aina nämä projektit tuntuvat lopahtavan aika äkkiä alkuinnostuksen jälkeen. Tarvitseeko palautetta saada pitkin vuotta? Kyllähän se jouluna viimein paljastuu, kuka on ollut koko vuoden kiltti! Tai tuhma, kai niitäkin on. Keräsin tähän muutaman näkökulman, joita muut ammattilaiset ovat työnohjauksissa työstäneet. Ajatukset eivät siis ole yksin minun omaisuuttani, ja suosittelenkin että jatkat niiden jalostamista omassa työssäsi!

1. Rakentavan palautteen antaminen. Se on sitä, ettei äksyillä päin naamaa, vaan yritetään sanoa nätisti. Vaan jos viestin takana on oikeasti ärsytystä tai huolta, pystyykö sen peittämään? Kannattaako sitä yrittää peittää? En kannusta haastamaan riitaa, mutta kannustan sallimaan myös negatiiviset tunteet työpaikan vuorovaikutuksessa. Rakentava palaute on mielestäni jo vähän vanhentunut termi, jolla on toki ollut paikkansa murskaavan palautteen vastakohtana. Ehdotan, että alamme käyttää termejä korjaava ja vahvistava palaute. Ne kertovat enemmän, mikä on palautteen tarkoitus.

2. Palautteen vastaanottaminen. On tosi kiva kuulla, että on onnistunut työssään, mutta eihän palaute voi olla pelkästään kehumista. Mitäs sitten, kun joku tulee ja ehdottaa, että tekisit eri tavalla? Ensimmäisenä nousee mieleen selitellä, jonkun toisen syy tai näin on aina tehty. Viimeistään kotona tekee jo mieli puolisolle avautua, että voitko kuvitella, se kehtasi tulla neuvomaan minua työssäni! Palautteen vastaanottaminen vaatii kyllä mahdollisuuden vetää henkeä ja pysähtyä. Vähän arvioida tilannetta, omaa ja toisten toimintaa. Kannattaa myös altistaa itsensä ja työtoveri keskustelulle, ja varmistaa, että molemmat ymmärtävät toisen näkökulmaa asiaan.

3. Ei kukaan oikeasti halua saada palautetta. Totta kai, jos olen uudessa toimenkuvassa tai työpaikalla on tehty muutoksia, haluan että minulle kerrotaan jos teen väärin. Ehkä tämä on juuri se ainoa rakentavan palautteen paikka. Kuitenkin siinä kohtaa, kun osaan työni ja työkaveritkin osaavat, ja kellumme silti epämääräisessä epävarmuuden olotilassa, ei palaute ole oikeasti se, mitä halutaan. Silloin halutaan keskustella, kuulla eri näkökulmia tuttuun asiaan, puhua ääneen omia keskeneräisiä ajatuksia niin että joku kuuntelee, puntaroida yhdessä vaihtoehtoja.

Siispä, hyvä Joulupukki. Otathan huomioon sen, että jos en ole ollut ihan kiltti, mutta en ihan tuhmakaan, olen monesti yrittänyt parhaani, ja ainakin pyrkinyt "ihan hyvään".

On aika painostavaa, jos heti pitäisi olla valmis palaute takataskussa tai valmius vastata palautteeseen rakentavasti ja kohteliaasti. Mitä jos kenelläkään ei ole vielä valmista ideaa ja "totuutta", vaan joudutaan elämään epävarmuudessa? Ja mitä jos epävarmuus ja sumussa kulkeminen ei olekaan huono asia?Minusta on ollut upeaa seurata tiimejä, jotka rohkeasti haparoivat sumussa ja tekevät sen YHDESSÄ! Epävarmuuden sietäminen ja vahva luottamus siihen, että kyllä tästä selvitään on antanut vapautta kokeilla jotain uutta, pientä muutosta työnteon arkeen. Pienistä puroista on ennenkin syntynyt suuria, vuolaasti virtaavia jokia.

Siispä, hyvä Joulupukki. Otathan huomioon sen, että jos en ole ollut ihan kiltti, mutta en ihan tuhmakaan, olen monesti yrittänyt parhaani, ja ainakin pyrkinyt "ihan hyvään". On tullut myös itkettyä ja meluttuakin, mutta tarkoitusperät ovat olleet hyviä. Leppoisaa joulua kaikille tontuille, kohta saa jo lomailla!